Blogi: Korona-arjessa teinin kanssa

10.03.2021 kl. 10:00
”Teini kertoo, että kaikki muut saavat valvoa yöt läpeensä, pelata ja tehdä mitä huvittaa. Vain hänelle raukalle on osunut äidiksi vanginvartija, joka vaatii noudattamaan rutiineja. Koulujen avaamista saa vielä odottaa, eli mitä mahdollisuuksia vanhemmilla (ja teineillä) on selvitä järjissään tästä koronakokemuksesta?” lue Merja Koposen kirjoittama blogiteksti.

Jotenkin sitä olisi toivonut, että koulujen sulkeutuminen toisi myös uudenlaista rauhaa kotielämään, kun yksi kiire jää pois. Todellisuus näyttäytyy kuitenkin toisenlaisena.

Parin ensimmäisen päivän uutuudenviehätyksen jälkeen todellisuus iski kaikessa julmuudessaan. Teini kertoo, että kaikki muut saavat valvoa yöt läpeensä, pelata ja tehdä mitä huvittaa. Vain hänelle raukalle on osunut äidiksi vanginvartija, joka vaatii noudattamaan rutiineja.

Aamulla pitäisi oman työn ohessa katsoa, että teini tekee tavalliset aamurutiinit, kuten Wilma viestissä kannustettiin ja aloittaa opiskelut lukujärjestyksen mukaan. Ruokatauolla sitten opettelen yläastematematiikkaa, kun on jo päässyt unohtumaan, eikä teini muista opettajan koskaan kertoneen juuri tästä aiheesta. Kommentti siitä, että teini ottaisi yhteyttä opettajaan ja kysyisi häneltä, saa aikaan vihaisen puuskahduksen, että ”sä et siis haluu auttaa!” Sattuneesta syystä oma aikakin illalla jää kovin vähäiseksi, kun teinin nukkumaan saaminen varastaa illan arvokkaita minuutteja.

Miten selvitä koronakokemuksesta?

Ei se herkkua ole muillakaan. Äitiystäväni kertovat teineistä, jotka kuolemattomuudessaan uhmaavat omaa ja toisten terveyttä. Että oppituntien häiriökäyttäytyminen on valunut myös koteihin, eikä vanhemmilla ole mahdollisuutta uhkailla Wilma merkinnöillä. Eräs tuttava kertoi pelkäävänsä asunnon ikkunoiden puolesta, kun teini ovia paiskomalla ilmoittaa mitä mieltä on tilanteesta.

Välillä tuntuu siltä, että teini tahallaan hankaloittaa koko perheen muutenkin haastavaa arkea. Koulujen avaamista saa vielä odottaa, eli mitä mahdollisuuksia vanhemmilla (ja teineillä) on selvitä järjissään tästä kokemuksesta?

Vanhempi, eläessään työn ja perheen ristipaineessa, joskus unohtaa, että moni asia teininkin elämässä on muuttunut. Oikeastaan koko tuttu arki on poissa ja täytyisi yhtäkkiä opetella elää aivan uudella tavalla. Monella teinillä ei olisi mitään sitä vastaan, että kuukauteen ei tarvitsisi käydä koulussa. Ongelma on siinä, että teinit paljon mieluummin istuisivat eristyksissä kavereidensa kuin vanhempiensa kanssa. Meillä vanhemmilla toisinaan saattaa olla taipumusta nalkuttaa turhasta, kysellä typeriä ja kaikin tavoin ilmentää, että olemme boomereita, vanhoja ja tyhmiä.

Teinit kärsivät tilanteesta paljon

Joskus meillä vanhemmilla saattaa myös olla olettamus, että teini on kypsempi kuin oikeasti onkaan. Että teini osaisi kohdata tilanteen aikuismaisesti: muistaa, että tämä on väliaikaista ja kaikilla on omalla tavallaan rankkaa. Aikuisen on tämä mahdollista ymmärtää, mutta useimmilla teineillä ei.

Teinit kärsivät tilanteesta erityisen paljon, harrastukset ovat tauolla ja sosiaaliset kontaktit, jotka teineille ovat usein elintärkeitä, ovat varottavien asioiden listalla. Jos teinillä on ollut haastavaa jo ennen kriisiä perheensä ja vanhempiensa kanssa, ei tilanne ainakaan helpotusta tuo hänen elämään.

Vastuu suhteen laadusta teinin kanssa on aikuisella. Aina sitä ei ole helppo muistaa, etenkin jos tuntuu, että teini tuo vanhemmassa ne kaikkein kauheimmat puolet esiin, eikä suostu minkäänlaiseen järkevään kanssakäymiseen.

Muutamia vinkkejä teinien vanhemmille

1. Teini on itsekeskeinen ja saakin olla. Moni taito kehittyy vasta myöhemmin. Älä soimaa itseäsi (tai teiniä), jos teini ei oma-aloitteisesti saa asioita tehtyä. Se, että koulutehtävien aloittaminen vaikuttaa joka aamu yhtä suurelta yllätykseltä tai että astiat homehtuvine ruuantähteineen kertyvät teinin huoneen kätköihin, ei tarkoita, että olisit epäonnistunut kasvattajana.

2. Sinun ei tarvitse kontrolloida kaikkea. Kun aamurutiineista jää yksi kohta hoitamatta, teini sanoo joku kerta rumasti perheenjäsenelle tai hänen vastuullaan olevat kotityöt eivät hoidu ilman jatkuvaa huomauttamista, ei riidan aloittaminen aina ole tarpeellista. Voiko jotkut asiat katsoa läpi sormien?

3. Teinin kehitykseen kuuluu eroaminen vanhemmista ja liittyminen ikäistensä seuraan. Kaverisuhteiden hiipuminen voi olla oikeasti pelottavaa. Teinillä saattaa olla pakottava tarve lähteä ulos, vaikka millainen kriisi olisi. Miten voit nalkuttamatta, ilman negatiivisuutta, antaa tietoa ja ohjeita? Onko muita tapoja tavata ystäviä kuin livenä?

4. Ehditkö kaiken kiireen ja stressin keskellä kysyä, mitä teinille kuuluu? Tiedätkö, mitä hän ajattelee tästä kaikesta? Entä tuleeko välillä muistettua kehua ja kannustaa teiniä? Kun vanhemmalla itsellään on myös rankkaa, voi ne vähät keskustelut, joita teinin kanssa käy, olla kaikki negatiivisesti sävyttyneitä. Huomioi, kuinka paljon puhut positiiviseen sävyyn teinille tai teinistä.

5. Huumori ja yhteiset jutut saattavat pelastaa monta tilannetta. Huumori auttaa käsittelemään hankalia tilanteita. Jos näet hauskan meemin tai kuulet kivan jutun, kerro tai jaa se teinillesi.

6. Pidä itsestäsi huolta. Muutamat minuutitkin silloin tällöin voi tulla tarpeeseen, jos silloin voi käydä hetken raittiissa ilmassa tai vaikka kuunnella lempikappaleensa.

Mikä on teidän juttu?

Vaikka kuohunta kuuluu teinin elämään ja samalla vanhemman arkeen, sitä kestää paremmin, jos näkee teinissään hyviä asioita ja teillä on joskus kivaa yhdessä.

Oman teinini kanssa harrastamme samaa keskustelua aina jotain odottaessa. Se voi olla liikennevaloissa, tylsänä iltana kotona tai vaikka Netflixiä selatessa, kun sieltä ei taaskaan löydy mitään katsottavaa:

”Mitä tekisit, jos nyt hyökkäisi zombi?”

Siihen keskusteluun hänet saa aina aktivoitua, vaikka olisinkin samana aamuna saanut Whatsappin välityksellä kuusi riviä raivoavia hymiöitä.

Mikä teidän juttu on tai voisi olla?


Lyhytkurssi verkossa nuorten vanhemmille alkaa 22.3. Ilmoittaudu mukaan! >>>

Keskusteluryhmä verkossa nuorten vanhemmille alkaa 27.4. Ilmoittaudu mukaan! >>>


Blogi on julkaistu ensimmäisen kerran verkkosivuillamme 7.4.2020. 

Merja Koponen

Blogg: Brev från en mamma till tonåringar

”Jag insåg att jag pratade alldeles för mycket om regler, istället för att lyssna in mina tonåriga döttrar. Redan efter några veckor kände jag mig stärkt i mitt föräldraskap.” Läs bloggen skriven av en förälder som gått nätkursen Föräldrawebben! Läs mera »
Maria Ostrow

Blogg: Tjejvillan är en positiv del av mitt liv

"Varje gång man kommer in genom dörren så möts man av någon ledare som säger “Hur har din dag varit? Så roligt att se dig!” Läs hela bloggtexten skriven av en flicka som besöker Tjejvillan! Läs mera »
Stella Lindfors

Lastenkodin johtajan blogi: ”Rakkaus on yhtä tärkeää kuin rajat”

”Se, että lapsi tai nuori sijoitetaan ei automaattisesti tarkoita, että lapsen elämä olisi mennyttä. Rajojen ja rakkauden avulla lastenkodin asukkaista voi tulla mitä vaan”, Töölön lastenkodin johtaja kirjoittaa.Läs mera »
Johanna Granlund

Blogg: Inom fyra väggar med en tonåring

"Tonåringen förklarar åt mig hur alla andra får vaka hela natten, spela och göra vad de vill. Mitt barn tycks vara den enda stackaren som fått en fångvaktare som förälder som kräver att man ska följa "någo rutiner". Har vi föräldrar (och tonåringar) någon chans att överleva den här distansskolan med hedern och förnuftet i behåll?" Läs hela bloggtexten skriven av Merja Koponen!Läs mera »
Merja Koponen