Oletko koskaan ollut vihainen? Yksi hankalimmista tunteista, joita vanhemmat voivat tuntea lapsiaan kohtaan, on suuttumus. Suuttuminen omalle lapselle – kalleimmalle ja tärkeimmälle, mitä meillä on – voi aiheuttaa häpeää ja pelkoa. Samalla ei ole yllättävää, että kaikki vanhemmat kokevat vaikeita tunteita ajoittain, sillä vanhemmuus on vaativa tehtävä, johon liittyy monia erilaisia haasteita.
Voinko suuttua lapselleni? Kyllä, on inhimillistä suuttua, mutta suuttumus lasta kohtaan on pidettävä kohtuullisissa rajoissa.
Jäävuoren huippu
Suuttuminen on usein jäävuoren huippu. Vihanpurkaus on oire tai varoitusmerkki, joka näkyy pinnalla, mutta tunteen syyt ovat pinnan alla.
Syitä tunteiden puhkeamiseen voi olla monia. Niitä voivat olla esimerkiksi tyydyttämättömät tarpeet; riittämätön tuki tai apu vanhemmuuteen, liian suuret vaatimukset, univaje tai se, ettei ole tullut nähdyksi.
Suuttuminen on oire, joka viittaa johonkin pinnan alla olevaan asiaan, joka kaipaa huomiota.
Suuttuminen voi johtua myös siitä, että sinä itse tai lapsesi ette täytä odotuksiasi.
Malttinsa menettäminen voi johtua elämän stressitekijöistä, kuten parisuhteen haasteista, taloudellisesta stressistä tai mielenterveysongelmista. Saatat hermostua myös silloin, kun lapsesi koettelee rajojasi, eikä sinulla vanhempana ole keinoja käsitellä näitä tilanteita.
Tässä blogissa vastaan kolmeen kysymykseen, joita vanhemmat usein kysyvät minulta suuttumisesta.
