Blogi
Aistiherkkyys: Mistä kenkä puristaa, kun lapsi kiukkuaa?
Moni vanhempi on ymmällään lapsensa haastavan käytöksen edessä. Lapsen käyttäytyminen voi aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä vanhemmassa ja suurta huolta lapsen puolesta. Lue asiantuntijamme kirjoittama blogi aistiherkkyydestä!
Aistiherkkyys lapsella voi olla vaikea tunnistaa.
Pukeutumistilanteissa kiukutteleva lapsi saatetaan virheellisesti tulkita uhmakkaaksi ja rajoja kokeilevaksi. Kuuloherkkä lapsi saattaa itse pitää jatkuvaa ääntä, jolloin ei tulla ajatelleeksi, että lapsi onkin ehkä yliherkkä äänille. Lapsi saattaa olla fyysisesti raju sosiaalisissa suhteissa ja jatkuvasti kosketella kaikkea ja kaikkia, eivätkä vanhemmat aina osaa yhdistää aistien alireagointia ja aistimushakuisuutta kyseiseen toimintaan.
Varhaisia merkkejä aistiherkkyyksistä voivat esimerkiksi olla erilaiset syömiseen liittyvät pulmat, nukahtamis- ja heräämisvaikeudet, tilanteiden välttely, ärsyyntymisherkkyys ja voimakkaat tunnereaktiot sekä vireystilan nopeat vaihtelut.
Riippuen siitä onko kyse ali- vai yliherkkyydestä lapsi saattaa joko hakea voimakkaita aistimuksia tai vältellä niitä. Yleisesti ottaen yliherkkyydet on helpompi tunnistaa arjessa kuin aliherkkyydet.
Ymmärrys ja myötätunto tukevat lasta
Lapsen aistiherkkyyden tunnistaminen ja ymmärtäminen on tärkeää, jotta lasta voi tukea ja auttaa hankalilta tuntuvissa tilanteissa. Kun vanhempi ymmärtää, että puristava sukka oikeasti tuntuu lapsesta pahalta eikä tämä vain kiireessä heittäydy hankalaksi, pystyy vanhempi pysymään itse rauhallisena ja myötätunnon kautta lähestyä kiukkuavaa lasta. Näin lapsi myös kokee tulleensa kuulluksi ja nähdyksi.
Kun tunnistaa ongelman, voi aikuinen myös vaikuttaa ympäristöön ja muokata sitä lapselle paremmin sopivaksi. Esimerkiksi lapsi voi tarvita oman rauhallisen tilan pukeutumiseen tai ympäristöstä voi karsia ylimääräisiä tai ahdistusta aiheuttavia ärsykkeitä pois esimerkiksi kuulosuojaimilla.
Aistiherkkyyksien lisäksi, lapsen kuormittumisen tunnistaminen on tärkeää. Aistiherkkyydet kuormittavat lasta jo itsessään mutta lisäksi aistimuksiin ja lapsen sietokykyyn vaikuttavat stressi, vireystila, tunnetila, väsymys sekä vuorokaudenaika. Tunnistaessaan lapsen sietokyvyn rajat aikuinen voi ennakoida tilanteita ja ymmärtää ja tukea lasta paremmin. Lisäksi aikuinen pystyy sopeuttamaan omaa vaatimustasoaan lapsen sen hetkistä kykyä paremmin vastaavaksi.
Mikä auttaa aistiherkkää lasta?
Aistiherkkyyksiä on monenlaisia, kuten myös keinot jotka auttavat lasta.
Mikäli lapsella on syömiseen liittyviä pulmia, voivat ruokailutilanteet olla todella haastavia koko perheelle. Ruokailutilanteiden tulisi olla myönteisiä ja rauhallisia. Tasainen ja vakaa painetuntokosketus, joka aktivoi ihon syvemmissä kerroksissa sijaitsevaa syvätuntoaistia, voi auttaa rauhoittamaan yliherkkää reagointia tuntoaistimuksiin ja sietämään niitä paremmin. Esimerkiksi pillillä paksun smoothien imeminen tai porkkanan pureskelu ennen ruokailua voivat auttaa sietämään erilaisia koostumuksia ruoassa. Lapselle tulisi olla varattuna aina myös ruokaa, josta hänen tietää pitävän.
Muissakin haastavissa tilanteissa, kuten pukeutuessa tai peseytyessä, kannattaa aktivoida syvätuntoaistia. Tämä tapahtuu esimerkiksi hieromalla, painelemalla tai tarjoamalla lapselle jotain fyysistä ponnistelua vaativaa tekemistä ennen epämukavuutta aiheuttavaa toimintaa. Nämä rauhoittavat ja auttavat paremmin sietämään esimerkiksi vaatteiden tai hammaspesun aiheuttamia epämukavia tuntemuksia.
Lapsen on helpompi sietää aistimuksia, mikäli hän saa itse kontrolloida niitä. Esimerkiksi tuntoaisteiltaan herkkä lapsi ei välttämättä siedä muiden kosketusta, mutta omaehtoisesti hän saattaa hakeutua toisen lähelle. Tai kuuloherkkä lapsi pitää itse tasaista ääntä ja sietää sitä, mutta ei kestä yllättäviä tai hallitsemattomia ääniä
Usein yllättävät ja hallitsemattomat ärsykkeet ovat niitä, jotka ylittävät lapsen sietokyvyn ja saattavat saada aikaan isojakin reaktioita. Lasta voi myös hiljalleen siedättää ärsykkeille, mutta se kannattaa tehdä kiireettömissä, paineettomissa tilanteissa, jolloin lapsi on levännyt ja rauhallinen.
Ruokaan liittyviä siedätysharjoituksia ei siis pidä tehdä nälkäisenä vaan ruoka-ajan ulkopuolella tai peseytymistä harjoitellaan päivällä eikä iltasaunan yhteydessä.
Näin kuormittavia osatekijöitä karsimalla mahdollistetaan lapselle tärkeitä onnistumisen kokemuksia.