Mitä lapsen haastavan käytöksen takana on?

-Äiti, kato ku me ollaan erilaisia! totesi tyttäreni minulle vuosia sitten, kun tuskailin lasteni erilaista rahankäyttöä. Ihmettelin ääneen, miksi toisella jää rahaa säästöön ja toisella menee kaikki ja ylikin, vaikka olen heidät samalla tavalla kasvattanut.

Tyttären viisas lausahdus pysähdytti minut, eikä se asia, johon nämä sanat liittyvät, ole unohtunut.

Vuosien ja ammatillisen kasvuni myötä, tuo lausahdus on muuttunut työssäni yhdeksi tärkeimmistä asioista, joista käyn keskustelua niin vanhempien kuin ammattilaistenkin kanssa: Lapsen yksilöllisyys ja sen huomioiminen.

Kaikki lapset ovat nimittäin erilaisia.

Käytöksen takana voi olla haasteita

Meillä aikuisilla on usein odotuksia lapsia kohtaan – vaikka se että lapsi oppisi säästämään rahaa – onhan se tulevaisuutta ajatellen tärkeää. Aina lapsen taidot eivät kuitenkaan kohtaa odotuksiamme. Mitä ei-toivotun käyttäytymisen taustalla sitten voi piillä?

Lapsi ei käytöksellään välttämättä uhmaa aikuista. Kiukuttelun, vastustelun, saamattomuuden ja muun ei-toivotun käytöksen taakse voi kätkeytyä erilasia haasteita. Piirteitä, joilla on iso vaikutus lapsen tai nuoren käytökseen.

Aistiyliherkkyydet, pulmat hienomotoriikassa tai toiminnanohjauksen vaikeudet voivat vaikeuttaa lapsen arkea paljonkin – vaikka lapsella ei olisi käytöstä selittävää diagnoosia.

Nämä haasteet voivat vuorostaan purkautua ei-toivottuna käytöksenä.

Surullisena muistelen erästä pikkutyttöä, joka päiväkodissa joutui pukemaan kurahaalarit, koska kaikki muutkin niin tekevät. Tämän tytön voimakkaat aistiyliherkkyydet vaatteiden kanssa jäivät huomiotta.

Tai sitä koulupoikaa, joka joutui harjoittelemaan kaunokirjoitusta, koska muutkin sitä tekevät. Miten vaikeaa se oli tälle pojalle, jolla oli vaikeuksia hienomotoriikassa.

Mieleen tulee myös teinipoika, jonka vanhemmat odottivat siivoavan huoneensa, kuten muutkin sisarukset tekevät. Nämä vanhemmat eivät ymmärtäneet huomioida teininsä oman toiminnanohjauksen puutteita.

Yritä nähdä lapsen ei-toivotun käytöksen taakse

Mistä sitten voi tietää, onko kyseessä huono käytös vai onko taustalla jotakin muuta?

On aikuisen vastuulla selvittää, mitä kiukuttelun ja ei-toivotun käyttäytymisen taustalla on. Parhaiten se onnistuu silloin, kun aikuisella on aikaa pysähtyä asian äärelle. Viettämällä aikaa, kuuntelemalla, tutustumalla ja yrittämällä lasta tai nuorta, käytöksen tausta voi selvitä.

Anna lapselle aikaa ja kuuntele. Kuulostaa yksinkertaiselta, eikö?

Miksi sitten kuulee edellä mainitun kaltaisia tarinoita lapsista tai nuorista, joiden yksilöllisyyttä ja tarpeita ei huomata? Miksi on niin vaikea nähdä käytöksen taakse tai huomioida sitä että lapset ovat erilaisia?

Lapsen ja nuoren haasteet saattavat jäädä huomioimatta siksi, että lapset pyritään asettamaan liiaksi samaan muottiin. Aikuisten odotukset ja joustamattomuus suhteessa lapsen kykyihin ja taitoihin saattavat myös muodostua isoiksi kompastuskiviksi.

Toisinaan kyse voi olla suurista ryhmistä, joita päivähoidossa ja koulussa on. Ehkä aikuisilla, niin kotona kuin koulussakin, on itsellään liikaa paineita selvitä perhe- tai työelämästä.

Saattaa myös olla niin, että aikuiset havaitsevat ongelmat lapsen käytöksessä, mutta eivät osaa nimetä haasteita. Näin ollen aikuiset eivät saa tietoa siitä, miten lasta voisi auttaa.

Kaikki lapset ovat yksilöitä

Säännöllisin väliajoin tyttäreni viisas lausahdus palaa mieleeni: Äiti, kato kun me ollaan erilaisia.

Ainoastaan lapsen yksilöllisyyden huomaamalla voidaan auttaa ja tukea lasta. Tähän lapsi tarvitsee aikuiselta vain kolmea asiaa:

• Aikaa – jotta yksilöllisyyden voi havaita
• Ymmärrystä – jotta voi nähdä haastavan käytöksen taakse
• Odotusten sovittamista lapsen kykyihin sopiviksi.

Kyllä me kaikki aikuiset tähän pystytään, eikö vain?

Ps. Molemmat aikuiset lapseni ovat oppineet käyttämään olemassa olevia rahavarojaan viisaasti ja siinäkin suhteessa voin olla heistä ylpeä.

Minna Kuosmanen, työskentelee Barnavårdsföreningenillä asiantuntijana