ADHD
ADHD tulee englanninkielisistä sanoista "attention deficit and hyperactivity disorder" ja tarkoittaa, että lapsella on vaikeuksia tarkkaavaisuudessa ja/tai ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. Suomessa käytetään diagnoosin nimityksenä aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö (F90.0).
Tarkkaavuuden ja aktiivisuuden säätelyssä esiintyy normaalistikin huomattavaa vaihtelua. Häiriöstä on kysymys silloin, kun oireet ovat selvästi voimakkaampia, kuin muilla samanikäisillä, ovat kestäneet yli 6kk, esiintyvät vähintään kahdessa eri ympäristössä ja haittaavat henkilön toimintakykyä. Lisäksi oireet ovat alkaneet ennen seitsemän vuoden ikää, eivätkä selity millään muulla häiriöllä. Diagnoosi varmistetaan, jos vähintään kuusi yhdeksästä väittämästä, jotka koskevat tarkkaamattomuutta tai kuusi yhdeksästä väittämästä, jotka koskevat ylivilkkautta ja impulsiivisuutta pitää paikkansa. Diagnoosina voi olla pääasiallisesti tarkkaavaisuushäiriö tai pääasiallisesti ylivilkkaus-impulsiivisuus häiriö tai yhdistelmä molempia.
Liitännäisoireet
ADHD:n kanssa samanaikaisesti esiintyy usein liitännäisoireita ja muita vaikeuksia, jotka saattavat johtua aivotoiminnan häiriöistä, psyykkisistä häiriöistä tai neuropsykiatrisista häiriöistä. Neurologisia liitännäisoireita voivat olla motoriset vaikeudet, puheen ja kielenkehityksen häiriöt sekä erilaiset oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyvät vaikeudet. Myös uni- ja aistihäiriöt ovat tavallisia. Psykiatrisia liitännäisoireita saattavat olla uhmakkuushäiriö, psykososiaaliset ongelmat, masennus sekä erilaiset riippuvuushäiriöt. Neuropsykiatrisia häiriöitä ovat krooniset nykimisoireet, Touretten oireyhtymä sekä autismi ja aspergerin oireyhtymä.
Hoito ja kuntoutus
ADHD:ta hoidettaessa on hyvä ottaa huomioon kokonaisvaltainen hoitomalli. Huomioon tulee ottaa niin lääketieteellinen, pedagoginen, psykologinen kuin psykososiaalinen lähestymistapa. Kuntoutuksen ja hoidon tavoitteena on lievittää ADHD:hen liittyviä toiminnanhäiriöitä ja liitännäisongelmia, löytää korvaavia strategioita sekä muokata elinympäristöä. Henkilökohtaisen hoito-, kuntoutus- ja opetussuunnitelman laatiminen on erittäin tärkeää.
Jokainen ADHD-oireyhtymästä kärsivä henkilö on erilainen. Siksi on välttämätöntä, että hoito ja kuntoutus suunnitellaan yksilöllisesti.
AD/HD DSM-IV:n tautiluokituksessa
Tarkkaavaisuus- ja yliaktiivisuushäiriöt
A. Joko (1) tai (2)
kuukauden ajan kehitystasoon nähden epäsopivina:
b. usein toistuvia vaikeuksia keskittyä tehtäviin tai leikkeihin
c. usein ei näytä kuuntelevan suoraan puhuteltaessa
d. jättää usein seuraamatta ohjeita, eikä saa koulu- tai työtehtäviään suoritettua (ei johdu vastustuksesta tai siitä, ettei ymmärrä ohjeita)
e. usein toistuvia vaikeuksia tehtävien tai toimien järjestämisessä
f. usein välttelee, inhoaa tai on haluton suorittamaan tehtäviä, jotka vaativat pitkäkestoista henkistä ponnistelua (kuten koulu- tai kotitehtävät)
g. kadottaa usein tehtävissä tai toimissa tarvittavia esineitä (esim. leluja, kyniä, kirjoja)
h. häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
i. unohtaa usein asioita päivittäisissä toiminnoissa
(2) Vähintään kuusi seuraavista yliaktiivisuuden/impulsiivisuuden oireista on jatkunut vähintään kuuden kuukauden aja kehitystasoon epäsopivina:
Yliaktiivisuus
b. poistuu usein paikaltaan luokassa tai muissa tilanteissa, joissa edellytetään paikallaan oloa
c. juoksentelee tai kiipeilee usein ylettömästi sopimattomissa tilanteissa (nuorilla tai aikuisilla voi rajoittua levottomuuden tunteisiin)
d. usein toistuvia vaikeuksia leikkiä tai harrastaa mitään rauhallisesti
e. usein on "jatkuvasti menossa" tai "käy kuin kone"
f. puhuu usein ylettömästi
b. usein toistuvia vaikeuksia odottaa vuoroaan
c. usein keskeyttää toiset tai on tunkeileva toisia kohtaan (esim. tuppautuu toisten seuraan)
B. Jotkin haittaa aiheuttaneet yliaktiivisuuden/impulsiivisuuden tai tarkkaamattomuuden oireet ovat esiintyneet ennen seitsemän vuoden ikää.
C. Jotain oireista johtuvaa haittaa ilmenee kahdella tai useammalla elämän alueella (esim. koulussa ja kotona).
D. Selviä todisteita kliinisesti merkittävästä häiriöstä sosiaalisessa, koulutuksellisessa tai ammatillisessa toiminnassa.
E. Oireet eivät ilmene ainoastaan laaja-alaisen kehityshäiriön, skitsofrenian tai muun psykoottisen häiriön aikana, eivätkä ole ennemmin tulkittavissa muuhun mielenterveyden häiriöön (esimerkiksi mieliala-, ahdistuneisuus-, dissosiaatio- tai persoonallisuushäiriö) kuuluviksi.
